Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Jussi Pullinen toivoi kolumnissaan 16.5. opiskelijoiden kirjoittamien esseiden kuolemaa tekoälyn käytön yleistymisen vuoksi. Korvaajaksi hän ehdotti tekoälyä.
Suullinen argumentin puolustaminen tai päiväkirjamainen oppiminen ovat ehdolla korvaajiksi, mutta ne voivat olla vain välietappeja. Visioissa oppimisen dialogissa Sokrateena voisi olla AI-agentti – siis kone arvioimassa ihmisen ajattelun tasoa.
En ole vakuuttunut. Kuulostaa enemmänkin Sam Altmanin visioimalta tulevaisuudelta, jossa hallusinoiva tekoäly on sysännyt syrjään professorit ja muut ns. turhat ihmiset.
Samalla logiikalla voisi myös julistaa akateemisten artikkelien lukemisen turhaksi yliopistossa, sillä tekoäly hoitaa tämänkin tehokkaammin. Pullisen sanoin: “Kun tarjolla on enter, sitä painetaan.”
Lähteiden käyttö on myös yksi artikkelin ongelmista. Sekä lukioiden opettajat että tohtorit vilahtavat argumenttia vahvistamassa, vaikka kyseisistä lähteistä ei löydy Pullisen ratkaisuehdotusten puolustajia. Päinvastoin. Opettajat näkevät tekoälyn käytön kouluissa ongelmana, jonka käyttöä halutaan suitsia, ei lisätä entisestään.
Toivomme hartaasti, ettei yksikään kunta päätä julistautua tekoälyoppimisen edelläkävijäksi ja ettei seuraaviin opetussuunnitelmiin kirjata massiivisia tekoälymullistuksia ennen kuin kentällä on työkalut moisia varten.
Myös toimittaja Adile Sevimlin kolumni haastoi Pullisen näkemyksen ja nosti esiin esseen tuomia hyötyjä.
Esseen kirjoittaminen vaatii luetun soveltamista, omien ajatusten sanallistamista ymmärrettävään muotoon ja ilmaisemista retorisesti vakuuttavasti. Kyky ilmaista itseään ja välttää virheitä vahvistuu, kun aivot joutuvat töihin. Aivoista on hyötyä niin työelämässä kuin sen ulkopuolella.
Kuten Sevimli argumentoi, esseiden kirjoittamiselle löytyy myös nyky-yhteiskunnassamme tilaa, koska se rakentuu erilaisille teksteille. Myös demokratian kannalta on tärkeää, että ihmiset pystyvät ymmärtämään, analysoimaan ja olemaan kriittisiä vastaanottamaansa tietoa kohtaan. Ulkoistamalla ajattelun tekoälylle tuskin ainakaan parannamme näitä ominaisuuksia.
Nautin itse yliopisto-opintojeni aikana esseiden kirjoittamisesta, joilloin pääsin tutkimaan toinen toistaan mielenkiintoisempia aiheita ja rakentamaan eri lähteitä käyttäen eheän tekstikokonaisuuden. Aivot todellakin pääsivät töihin ja tuntui, että opin eniten juuri esseitä kirjoittamalla.
Tekoälyn käyttö yleistyi opintojeni parin viimeisen vuoden aikana, ja vaikka gradun deadlinen häämöttäessä usko meinasikin loppua, en todellakaan harkinnut tekoälyn laittamista hommiin puolestani. Sen sijaan Pullinen myöntää näin tekevänsä jos gradu pitäisi kirjoittaa kiireessä uudestaan. Kun tekoälyllä saa tuotettua vielä “parempaa” tekstiä, niin miksipä ei?
Pullinen saattaa toki liioitella, mutta on silti mielenkiintoista todistaa kuinka tekoäly murentaa myös ihmisten moraalikäsitystä, joka tässä tapauksessa näyttäytyy ylpeilyllä akateemista vilppiä kohtaan. Saman on huomannut myös lukion opettaja Suvi Tirkkonen, jonka mukaan tekoäly on hämärtänyt opiskelijoiden ymmärrystä vilpistä, eikä se käyttöä paheksuta enää samaan tapaan kuin aiemmin. Helsingin Sanomilta voisi kuitenkin odottaa enemmän kuin lukiolaisilta. Jouduin jälleen pettymään.